Arvosteluja

"Nykykansanmusiikkiyhtye Hereä yhdistelee musiikissaan isolla antaumuksella poppia ja kansanmusiikkia, lisäten joukkoon sekalaisia viitteitä mm. jazzista ja klassisesta. Harvoin tällaisen alustuksen jälkeen voi rehellisesti sanoa, että konsepti on onnistunut, mutta nelihenkinen Hereä on saattanut tehdä tälle vuosikymmenelle ominaista fuusiota edustavasti merkkaavan albumin.
Vuosia olen odottanut levyä, jossa musiikin helposti lähestyttävyyden, sekä suvereenien muusikoiden kunnianhimoisuuden yhteenajo ei tunnu laskelmoivalta vaan sen sijaan tuottaa levyllisen hyviä kappaleita hienoksi kokonaisuudeksi tallennettuna. Veden värit -albumin musiikki voi olla hetkestä toiseen tuutulaulunomaisen yksioikoista ja toisaalta kompleksisuudessaan kiehtovasti haastavaakin kuunneltavaa ja itsetietoisuus ja -tarkoituksellisuus onnistuu silti loistamaan poissaolollaan tämän levyn musiikissa."
Teemu Eerola, Kansanmusiikki-lehti 12/2016 (Veden värit levyarvostelu)

“Kansanmusiikilla kuorrutettua laulelmataidetta luotsaa Aili Ikonen, joka heittäytyy virtailuun sivereenein maneerein. Viulu, piano, sello ja puupuhaltimet kutovat häkellyttävän kauniita harsoja.”
Juha Seiz, Ilkka 20.12.2016 ***** (Veden värit levyarvostelu)

“Laulaja Aili Ikonen, sellisti Vesa Norilo, perkussionisti-basisti Sara Puljula ja kosketinsoittaja Milla Viljamaa muodostavat yhtyeen nimeltä Hereä. Sen toinen albumi Veden värit on pienen tilan täyttävää laadukasta musiikkia, joka tarvitsee maun selvittämiseen useamman kuin yhden pureskelukerran. Joissakin kappaleissa vierailee viulisti Pekka Kuusisto. Niistä etenkin Aila Meriluodon sanoihin tehty Yön kämmenellä jää salaperäisessä kauneudessaan mieleen. Vastakohdat Päivätär ja Kuutar luovat taas välilleen kipinöivän kontrastin.”
Elina Salin, Keskisuomalainen 19.12.2016 (Veden värit levyarvostelu)

“Akustinen Veden värit yhdistelee mielenkiintoisesti Jazzia, runomittaa ja uutta maailmanmusiikkia. Ja vahvoja melodioita kuljettaa suvereenisti Aili Ikosen tarkka ääni. Yhdessä Milla Viljamaan (piano), Vesa Norilon (sello ja puuhuilu) ja Sara Puljulan (lyömäsoittimet) kanssa Ikonen vie kuulijan niin Kuuttaren, Päivättären kuin Ilman immenkin matkaan. Rytmi pysyy hyvänä ja kalevalainen poljentokin kuulostaa Hereän käsissäluontevalta ja uudelta musiikilta.”
Jusa Hämäläinen, Karjalainen 11/2016 (Veden värit levyarvostelu)

“Huippumuusikoista koostuva Hereä-yhtye asettaa kansanmusiikin tason korkealle. ...vaikka albumin teemat tulevat usein Kalevalasta, soiton pohja on laaja ja monikansallinen. Veden värit häikäisee, kun jazz kohtaa kansanperinteen ja laulaja Aili Ikonen päästä kaiken kirkkautensa irti.”
Markku Makkonen, Aamulehti 7.11.2016 **** (Veden värit levyarvostelu)

“Komeata on Hereän meno... Hereä on niitä bändejä, joiden yhteydessä genreistä puhuminen pitäisi kieltää kokonaan. Kansanmusiikeista innoituksensa saavat poljennot ja svengin sekä soundien pehmeys ovat Hereän ydintä. Aili Ikonen laulaa ylidramatisoimatta, laulemallisemmin kuin jazzyhteyksissä, ja se tuo uskottavuutta sanalliseen tulkintaan. Kappaleiden takana ovat pääasiassa pianisti Milla Viljamaa ja sellisti Vesa Norilo, ja säveltäjä on myös kappaleensa sanoittanut, sillä poikkeuksella että yhden Viljamaan laulun teksti on Aila Meriluodon. Kalevalaisia rytmityksiä tavataan, mutta Hereä kohoaa hienosti siivilleen, eikä jää perinteiden vangiksi. Toisin sanoin: tässä on tuotu suomalaisuutta hyvin pitkältä matkalta tähän päivään. Yhtyeen kevyt akustinen soitinnus (piano, viulu, sello, kontrabasso, lyömäsoittimet) jättää ilmaa laulun ympärille, Hereä soi pehmeästi ja kauniisti.”
Tapani Hokkanen, Suomijazz.com 22.11.2016 (Veden värit levyarvostelu)

“Nelihenkinen yhtye kun on luonut aivan omanlaisensa musiikillisen sekoitteen... Elävyys onkin albumia sitova tunne, vaikka tekstien aiheet eivät välttämättä niin iloisia aina olisikaan – ja juuri tämä pulppuava positiivisuus tekee albumista niin nautittavan ja vahvan. Kumarruksen ansaitsee myös tarkoin pohdittu kappalejärjestys, joka saa tämän hyvinkin monitahoisen biisijoukon asettumaan kuin luonnostaan yksien kansien väliin. Paljon on kiitettävä myös sovituksia ja ajatuksella hiottuja pieniä yksityiskohtia, joita tuntuu olevan välillä jopa liiaksi asti. Kaunista, lohduttavaa, lämmintä – eli juuri sitä, mitä tähän harmaaseen vuodenaikaan kaivataankin. Kiitos siis, Hereä, kun palasit takaisin, ja ethän lähde enää niin pitkäksi aikaa pois?”
Mika Roth, Desibeli.net 19.12.2016 **** (Veden värit levyarvostelu)

 

 

"Jos pidät sekä kansanmusiikista että Ultra Brasta, tässä on vastauksesi: Saaga Ensemble. Täydellisiä yhtäläisyysmerkkejä ei pidä tietenkään laittaa tuon 90-luvun suuren ilmiön ja parin vuoden ikäisen kansanmusiikin "superkokoonpanon" väliin. Mutta kun esimerkiksi raita Tuulen kansa muistuttaa kansanlaulumaista Villiviiniä ja kun jo avausraidan Piilosilla kuorokertosäe hätkähdyttää kuulokuvan tuttuudella, yhtäläisyyksiä alkaa väistämättä hakea.Popin ja perinnemusiikin yhdistävä Saaga Ensemble svengaa ja soi yhtä isosti kuin Ultra Bra konsanaan. Molempien vastustamattomuus perustuu ihmisääneen, svengiin, tarttuviin melodioihin ja pompööseihin euroviisumaisiin sovituksiin, joissa vilahtelee myös jazzvaikutteita. UB:n mahti oli suora, ponteva laulu osuvine stemmoineen. Samaa tyyliä on Saaga Ensemblenkin kertosäkeissä... Eikä kaikki niin isoa ole. Joukossa on myös herkkää materiaalia, esimerkiksi hitaasti kasvava Huomiseen aikaa sekä Mielen meret, johon omalaatuisuutta tuovat taustalla vierivät asteikkokulut. Saaga Ensemblellä on selvä tavoite: tuoda kansanmusiikkia muotoon, jonka tyylilajiin perehtymätön kuulijakin voi ottaa helposti omakseen. Tehtävässä onnistutaan Kuullella-levyllä leikiten. Oma soundi ja sanottava on löytynyt – tulee siitä sitten mieleen UB tai ei."
Mari Koppinen, Helsingin Sanomat 25.2.2015 (Kuullella levyarvostelu)

“Juhlaviikkojen avajaispäivänä mekkoon sonnustautui viulisti Pekka Kuusisto, ympärillään omalle Meidän festivaalilleen kokoamansa Meidän orkesterin jousikvintetti sekä harmoninsoittaja Milla Viljamaa. Kuusiston lavasäteily on suurta ja hänen rento olemuksensa tekee konserteista välittömiä ja sujuvia. Nytkin hän juonsi Vivaldi-ohjelman luontevasti. Kuusisto yleensä myös soittaa tunnelmia tarkasti kuulostellen ja välittömästi reagoiden. Siksi tulkinnat kulkevat joskus äärimmäisyydestä toiseen. Antonio Vivaldin Vuodenajoissa soiton vahva karakterisointi toimi valtavan hyvin. Solistina soittaneen Kuusiston johdolla soittajat pureutuivat musiikin kerronnallisuuteen vahvasti, enkä muista aiemmin kuulleeni teoksesta näin vangitsevaa tulkintaa.Soitinyhtyeen pienuus toi soittoon intiimin särmän. Kokoonpanon muusikot ovat sukupolvensa parhaimmistoa, joten he saivat jousikvintetinkin kuulostamaan tarpeen mukaan kokoaan suuremmalta. Viljamaan harmoni istui kokonaisuuteen hyvin.”
Samuli Tiikkaja, Helsinginsanomat 18.8.2013 (Helsingin Juhlaviikkojen Reddress -konsertti)

”Viime itsenäisyyspäivän jälkeen Ilta-Sanomissa uutisoitiin kansanmusiikkibändillä olleen juhlissa niin hyvä meininki, että presidenttipari oli puhjennut laulamaan. Yhtye oli Saaga Ensemble. Meininkiä on riittänyt levyllekin. Ison yhtyeen musiikki on populaaria kansanmusiikkia, etnopoppia. Laulut ovat todella tarttuvia. Melodiat ja Kalevalasta ammentavat sanoitukset on maltettu pitää riittävän yksinkertaisina. Tätä suomalainen kansanmusiikki tarvitsee.”
Mari Koppinen, Helsingin Sanomat 6.3.2013 (Polku levyarvostelu)

”Presidentinlinnan itsenäisyyspäiväjuhlissa viime vuonna esiintynyt Saaga Ensemble operoi kansan- ja maailmanmusiikin äärialueilla. Moniääninen laulu sekä pehmeät sovitukset tuuppaavat matkalle, jossa lainehtii haikeutta, kauneutta ja rempseyttä.” ★★★★
Juha Seitz, Ilkka 11.3.2013 (Polku levyarvostelu) 

"Tangotytöt, Las Chicas del Tango, tekee komeasti kunniaa tangoperinteille ja vie samalla musiikinlajia uuteen suuntaan. Kaikki sävellykset ovat omia ja takuuvarmasti vailla ensimmäistäkään tangokliseettä. Soitto on yhtä aikaa vetävän ryhdikästä, lentävän melodisesti laulavaa ja orgaanisen joustavaa. Espanjankieliset tekstit ovat kiinnostavia ja omintakeisia nekin. Lausujana esiintyvä Ferrer – jonka lyriikkaa on aiemmin säveltänyt muun muassa Piazzolla – tekee häkellyttävästi kunniaa suomalaiselle kulttuurille: kohteina Unto Mononen, Jean Sibelius ja Alvar Aalto."
Matti Ripatti, Maailman Kuvalehti 6/2012 (Tango de Norte a Sur levyarvostelu)

"Trio on tavoittanut tangon sielun raikkaasti. Takapotkuinen suomalaisargentilainen tango ottaa mukaansa ja vie sykkiviin rytmeihin. Ahonen kuljettaa säveliä kevyesti, mutta koskettavasti. Tulkinnoissa on kauttaaltaan jämäkkää ryhdikkyyttä, keskittyneisyyttä ja välillä kuin uneksintaa. Viljamaan laulu on sopivan kohtalokas. Musettemaisen hanurin ääni taipuu Juholan käsissä tangon kiperiin kiemuroihin. Musiikki on väkevää ja liikehtii toisinaan hiipien kuin kissa, joka leikittelee kohteellaan ennen hyökkäystä."
Kirsi Taivainen, Keskisuomalainen 2.3.2012 (Tango de Norte a Sur levyarvostelu)

"Det görs ny, spännande tangomusik i vårt land.. Ett gott exempel är trion Las Chicas del Tango, som på sin andra skiva går tydligare egna vägar jämfört med den första. Man kan helt enkelt inte låta bli att förtjusas av den kraft bådas spel andas – pigga, energiska riff och en suverän behärskning av tango nuevos tonspråk. Man slår ett starkt slag för ny tango- repertoar, och det är mycket möjligt att dessa låtar kan etablera sig även utanför denna ensemble. Kombinationen av finskt och sydamerikanskt söker sig nya vägar."
Tove Djupsköbacka, Huvudstadsbladet 27.4.2012 (Tango de Norte a Sur levyarvostelu)

“Urkuharmoni on tuskin koskaan kuulostanut yhtä kiehtovalta kuin tällä Milla Viljamaan sanan useammassakin merkityksessä fantastisella albumilla, jonka lajityyppiluokittelu on aivan mahdoton tehtävä. Viljamaan virtuoosinen harmoni, jousikvartetti, kontrabasso ja kitara luovat oman musiikillisen maailmankaikkeutensa, joka ottaa elementtejä muun muassa kansanmusiikeista, kamarimusiikista ja tangosta. Riipaisevan kauniit ja humoristisesti polveilevat melodiat, pehmeän sävykkäät soinnit ja kimmoisan joutuisat rytmit hyväilevät korvia ja synnyttävät visuaalisia mielteitä, kuin välähdyksiä yhtä aikaa hiukan höpsöstä ja lumoavasta satumaailmasta. Viljamaan musiikkia onkin hyvästä syystä sanottu elokuvalliseksi. Kappaleiden nimet antavat hilpeästi suuntaa assosiaatioille: Maahisten lystikäs yhdessäolo, Neiti Marplen tango, Tinasotilaan laulu ja niin edespäin.”
Matti Ripatti, Maailman Kuvalehti 26.9.2011 (Minne levyn arvostelu)

”Och hon (Milla) spelar med fräckhet, fart och fläkt. Tongångarna är fantasifulla – tankarna går till filmmusik, cirkus och animationer. Viljamaa varvar med elegant piano och klockren celesta. Viljamaa backas upp av en skicklig stråkkvintett bestående av Tommi Asplund, Kukka Lehto, Esko Järvelä, Vesa Norilo och Sara Puljula, alla med bakgrund inom folkmusiken men med klassiskt kvalitativt sound. Den rytmiska stunsen har sina rötter i folkmusik och tango. Bredden i Viljamaas kompositioner känns skön, från suggestiva Hugin ja Munin och majestätiska Myrsky kuumailmapallounessa till lyriska läckerbiten Valkea kuin lumi.”
Tove Djupsjöbacka, Huvudstadsbladet  24.8.2011 (Minne levyn arvostelu)


“Milla Viljamaa vie harmoonin soittoa uusille urille. Minne albumi lähestyy elokuvamusiikkia. Minne on Viljamaan toinen oma albumi, joka kamulähtöpisteestä oijustaa elokuvallisvaikutteisen mielenmaisemamusiikin suuntaan. Viljamaan pääsoitin polkuharmooni näkyy hänen sävellyksissään, jotka solisevat purojen lailla, rupattelevat ja murahtelevat. Sellon rouheat vaakalinjat ja soittorasiamainen kellopeli ovat usein tärkeissä rooleissa. Minnen jälkeen olo on kuin hyvien unien jälkeen.“
Suonna Kononen, Karjalainen 8/2011 (Minne levyn arvostelu)


"Säveltäjä-koskentinsoittaja Milla Viljamaan toinen soololevy Minne lunastaa ilahduttavasti kaikki odotukset, joita edellinen levy Paras aika päivästäherätti. Keskeisenä solistisena soittimena harmooni soi komeasti, yllättäviä sointimalleja viljellen ja epätavanomaisissa yhteyksissä. Millan edellisen albumin vitaalisuus, näkemyksellisyys ja ehkä tietty elokuvallisuuskin ovat tallella myös Minne -kokoelman sävelmissä, jotka ovat kaikki maestron omaa tuotantoa.
Symbolisena tarkasteluobjektina on realismin ja epätoden häilyvä ja samalla kiehtova interfeisi. Milla on hyvin kekseliäs yhdistellessään eri musiikkielementtejä ja efektejä. Esimerkiksi Neiti Marplen tango sisältää kirjoituskoneen nakutusta - voi aivan kuvitella tuon Agatha Christien suositun yksityisetsivän istuvan koneen ääressä kirjoittamassa hämmästyttäviä kertomuksiaan. Jousiryhmä soi upeasti harmoonin kanssa, solistisia tehtäviä vuorotellen; kauniit, mollisävyiset sävelet tuovat ajoin mieleen Pehr-Henrik Nordgrenin Pelimanni- luomuksia (Valkea kuin lumi).
Musiikki lähestyykin vahvasti folklorea ja elokuvasävelmiä. Soitin- ja sointikokeilut ovat rohkeita ja onnistuneita. Polkuharmooni saa sointitukea vuoroin laulusta, vuoroin jousikvintetiltä, ja toisinaan jopa eksentrisestä celestasta. Lyömäsoittimet ja kontrabasso harmoonin ja jousien taustalla ovat myös oivallinen yhdistelmä, jonka sanaton laulu nostaa huikeisiin sfääreihin ja arkaaisiin, lähes pelottaviin tunnelmiin (Hugin ja Munin). Loistavaa!
Milla on myös pienten vivahteiden ja sävyjen tuntija. Lastensoittimien käyttö on oivaltavaa, samoin siirtymät näistä sadunomaisista tunnelmista arvaamattomiin purkauksiin (kuten tapahtuu mm. Myrsky kuumailmapallounessa-raidalla). 
Nuoresta iästään huolimatta Milla Viljamaa on ollut jo hyvin tuottelias... Ties mitä innostavaa saadaankaan vielä kuulla tältä monilahjakkuudelta. Nyt kuitenkin on pysähtyminen tähän hienoon levyyn ja keskittyminen musiikkiin, joka moni-ilmeisyydessään innostaa jazzin ystäviäkin. Tietenkin olisi upeaa kuulla ja nähdä hänen tuotantoaan jollain jazzfestivaalilla." 
Antti Suvanto, jazzrytmit.com 27.6.2011 (Minne -levyn arvostelu)


”Milla Viljamaan toisen levyn tyylilajeja ovat folk ja kamarimusiikki. Taiteilijan instrumentteina soivat satumainen mielikuvitus ja lukuisat kosketinsoittimet. Minne-levyllä Viljamaa on ennen kaikkea tarinankertoja. Kappaleiden dramaturgia on niin selvä, että levyä kuunnellessa on helppo loihtia esiin omia kertomuksia.”
Aapo Siippanen, Keskisuomalainen 16.7.2011 (Minne -levyn arvostelu)


”Milla Viljamaan pääsoittimia ovat harmooni ja piano, joita hän käyttää monipuolisen nerokkaasti ja taitavasti. Viljamaan teokset ovat unenomaisen kiehtovia ja sovitukset karehdittavan sävykkäitä. Kansanmusiikin ominaispiirteisiin sekoittuu sinfonisia, etnisiä ja jazzillisia piirteitä.”
Jussi Asu, Ilkka 14.6.2011 (Minne -levyn arvostelu)


"Milla Viljamaan toisella soololevyllä monialainen taiteilija väläyttää osaamistaan satumaisten maisemien loihtimisen parissa. Viljamaa taituroi esimerkiksi celestan, claviolan, pianon ja harmonin kanssa. Instrumentaalisena hönkivä levy vie kuuntelijan matkalle Irlannin nummien ja pohjolan metsien lävitse jos jonkinlaisiin fantasiamaailmoihin ja aina kotoisiin puutarhoihin saakka. Kymmenen kappaleen aikana koetaan niin kohtalokas Neiti Marplen tango kuin tutustutaan Odinin korppeihin Huginiin ja Muniniin.
Toki levyllä kuullaan perinteisempiä kitaraa, lyömäsoittimia ja bassoa. Hallitsevina ääninä toimivat silti Viljamaan moniosaaminen ja musiikillista tilaa hallitsevien jousisoitinten kvartetti, jotka luovat kamarimusiikin tunnelmaa, täysin vailla minkäänlaista kuivakkuutta. Kitara toimii ilahduttavana mausteena esimerkiksi kappaleessa Valkea kuin lumi eikä nouse koskaan liian hallitsevaksi elementiksi. Lintukodossa-kappaleessa helisevä celesta taas on erinomaisen hellä ja herkkä ilmestys, joka tekee biisistä ehdottomasti levyn kohokohdan. Ihmisääntä kuullaan vain sävellysten osana, kuten edellä mainitussa korppilaulussa.
Harmoni ja kumppanit tuonevat lähinnä pop-musiikin maailmoihin tutustuneelle untuvikolle mieleen Alamaailman vasarat kepeimmillään, mutta muuten ollaan hyvin kaukana vasaroiden synkeähkön veijarimaisesta ja jyskäävästä ilmaisusta. On vaikeaa kuvailla Minneä jotenkin kattavasti. Toisaalta mielessä käyvät jostain syystä (kirjojen) muumit, toisaalta maailmanmusiikki tangosta afrikkalaisiin vaikutteisiin - ja sitten jo edellä mainittu kamarimusiikki ja monet keskiaikaiset sävellykset. Tiettyä akateemisuuden tuntua saattaa olla ajoittain ilmassa, mutta tympeä kikkailu loistaa poissaolollaan.
Viljamaan musiikki on liian kunnianhimoista ollakseen tavanomaisen kepeää folkia, toisaalta se on liian kepeää ja mielikuvitusrikasta ollakseen jäykistelevää, ehkä enemmänkin soundtrack jollekin kirjoittamattomalle kirjalle kuin elokuvalle. Siksi vertaisinkin sitä kahteen muuhun hyvin teatraaliseen ja seikkailuhenkiseen instrumentaalilevyyn, huolimatta soundien ja tyylien erilaisuudesta: Bo Hanssonin urkuvetoiseen progelevyyn Sagan om ringen ja porilaisen postrock-ryhmä Magyar Possen Kings of Timeen. Kaikki nämä levyt onnistuvat luomaan, Hanssonin jopa huolimatta perustumisestaan Tolkienin kirjaan, vaikuterikkaan mutta oman ja uudenlaisen, raikkaan ja avaran maailmansa, jossa mielikuvituksen käyttö on enemmän kuin sallittua.
Minne (jonka nimi on tarkoitettu toimimaan sekä suomeksi että ruotsiksi) on kevyt mutta railakas, unenomaisen pehmyt levy ja sopii yhä lämpimämmäksi käyvään alkukesään ja raikkaan sateisiinkin päiviin enemmän kuin loistavasti."★★★★
Mikko Lamberg, Desibeli.net 20.05.2011 (Minne -levyn arvostelu)

”Kuvitteellisessa tangomaailmassa vallitsee kadehdittava huolettomuus. Tammikuun harmaus unohtuu. Levyn suola on sydäntäsärkevät suvantopaikat. Milla Viljamaan hivelevät pianosoolot täydellistyvät Sara Puljulan aistikkaalla bassottelulla. Tätä on tango!"
Kaisa Pastila, Anna 1/2011 (Tango Roto live -levyn arvostelu)

"Harmonikkataiteilija Johanna Juholan Reaktori yhtye julkaisi äskettäin Tango Roto Live -levyn, joka liittyy Savoy-teatterissa 2009 esitettyyn moderniin tangoshowhun. Vaikka akustisia ja elektronisia instrumentteja yhdistelevällä levyllä ei nähdä tanssia (paitsi yhdellä videolla), mitään ei puutu. Musiikki hengittää ihastuttavan vahvasti.”
Saara Pakarinen/ Linda Mäki-Kala, Me Naiset 5.1.2011 (Tango Roto live -levyn arvostelu) 

“Milla Viljamaan lumoava musiikki vie synkkään metsään, huvittavien kääpiöiden tupaan, pahan äitipuolen myrkkypatoihin, Lumikin arkun äärelle. Kerronta on kuvallista, miltei sanatonta, lapsen mielikuvitukseen ja ymmärrykseen rohkeasti luottavaa. Minusta esitys on kuin kaunis näyttämöruno, oikea pieni helmi.”
Tuula Viitaniemi, YLE Blogit 15.03.2010 (Lumikki -esityksestä)

”Alakotilan musiikki on kimurantin ja oikukkaan nykykansanmusiikin ja oppineen orkesterisatsin kiinnostava liitto, joka kiehtoo varmasti myös Suomen ulkopuolella. Tapiola Sinfonietan jouset vahvistettuna Milla Viljamaan harmoonilla svengasi hienosti yhteen. Tämän tilausteoksen kuulisi mielellään uudemmankin kerran.”
Markus Mantere, Hämeen sanomat 10.12.2009 (Pekka Kuusisto & Tapiola Sinfonietta, Verkatehtaan konserttiarvostelu)

”Hurjaruuth on satusarjassaan pyrkinyt pyyhkimään pölyt pois klassikkosaduista. Sen totta vie tekee myös Elina Lajusen nukketeatteriin nojaava tulkinta Lumkista. Kaunis ja visuaalisesti kiehtova lähes sanaton tarina pistää aikuisetkin miettimään, mitä sadussa oikeastaan tapahtui. Milla Viljamaan äänimaailma viehkoine polkuharmooneineen tukee sadunomaisuutta. Esitys antaa tilaa omalle ajattelulle.”
Jussi Tossavainen, Helsingin Sanomat 15.2.2010 (Lumikki -esityksen arvostelu)

”Ljus, skuggspel, musik, dans och mixtrande med olika stämningar gör att man hålls inne i sagovärlden den dryga halvtimme man får visas där. ..
Milla Viljamaas sångtolkning av drottningens avun ärfin och öm. Den är inte hemsk, utan snarare inkännande och passar både vuxna och barn.”
Barbro Enckell-Grimm, Hufvudstadsbladet  18.2.2010 (Lumikki –esityksen arvostelu)

"On lottovoitto mille tahansa esitykselle saada tällainen orkesteri (Johanna Juhola Reaktori) vastaamaan musiikista."
”För musiken svarar Johanna Juhla Reaktori, denna gång framförande kompositioner av såväl Juhola som Milla Viljamaa. Att få en dylik ensemble att svara för musiken trode vara en lottovinst för vilken föreställning som helst. Johanna Juhloa hör till våra främsta dragspelkonstnärer och är desutom en karismatisk scengestalt. Milla Viljamaa imponerade storligen vid både piano och harmonium och Sara puljula var som alltid säkerheten själv vid kontrabasen. De två sistnämnda kryddade dessutom helheten med stark sång. Sist men inte minst Verneri Lumis elekstroniska slagverk och samples, som gav den stiliga och vackra musiken en urban, nutida prick på i:et.”
Tove Djupsjöbacka, Hufvudstadsbladet 15.9.2009 (Tango Roto –esityksen arvostelu)

”Musiikki on niin ihanaa ja ilmaisuvoimaista, että tuntee pakahtuvansa... Muusikoillakin tuntuu olevan hauskaa ja kommunikointi onnistuu kulmakarvoilla ja katsekontaktilla.”
JT, KaraNet 9.10.2009 (Tango Roto –esityksen arvostelu)

”Argentiinalaisen tango nuevon ystäville vinkki: Tango Roto -esityksen bändi on loistava. Johanna Juhola Reaktori soittaa Johanna Juholan ja Milla Viljamaan sävellyksiä ilmiömäisen hyvin ja ihanan intohimoisesti... Bravo orkesterille!”
Mika Saarelainen, Helsingin Sanomat 14.9.2009 (Tango Roto –esityksen arvostelu)

“Milla Viljamaa is a postmodern storyteller
Applying the harmonium and a host of other instruments, she builds an impressive collection of everyday musical scenes with an underlying unique quality on her debut album “Paras aika päivästä” (Finnish for “The Best Part of the Day”). Released by Aito Records in Finland in May 2008, Milla Viljamaa’s debut is a testimony of the fact that even a relatively young artist (Viljamaa was born in 1980) can boast an impressive personal touch to her creation. The harmonium gives a distinctive flavour to the album, which is filled with miniscule yet significant moments of brilliance that occur to us every day if we pay attention. It can be detecting a small creature running around amongst the 4pm traffic or a great relaxing bath in your very own jacuzzi. 
What this music gets across is the subjective attachment that is reated to interpreting details of living every single day. On “Paras aika päivästä”, Milla Viljamaa points her listener into direction where basic moments become special. Bringing together acoustic tradition and fresh composition, it is crystal clear that Viljamaa’s music is not basic even on the surface level. This is a unique debut by a very special artist.”
www.galileo-mc.de 2008 (Paras aika päivästä levyarvostelu)
Deutsch

”All the songs from solos to larger orchestration have been composed by Viljamaa, and all are inspiring little stories... The stories create unified whole. Throughout the album the atmosphere is very cinematic and bohemian in a French kind of way. Viljamaa´s compositions and arrangements impress, and her skill with varous instruments is strong too. Her playing isn´t tied to the conventions of any genre - and that´s refreshing.”
Riikka Hiltunen, Finnish Music Quarterly 3/2008 (Paras aika päivästä levyarvostelu)

”Muiden muassa Hereästä, Las Chicas del Tangosta sekä yhteistyöstään hanuristi Johanna Juholan kanssa tuttu kosketinsoittaja Milla Viljamaa tarjoaa kirjavan sävelkattauksen. Paras aika päivästä on Viljamaan ensimmäinen soololevy, jonka kirjavaa sävelmaailmaa (tango, jazz, kansanmusiikki, pop) leimaa yhteinen piirre, jota voi kutsua naivistiseksi. Levyllä vierailee joukko Viljamaan pitkäaikaisia soittokumppaneita, joista erityisesti Sara Puljula (kontrabasso, lyömäsoittimet) ja Johanna Juhola (hanurit, claviola) terävöittävät instrumentaalipainoitteisten kappaleiden moni-ilmeisyyttä. Paras aika päivästä synnyttää taatusti kuulijassa visioita mihin vuorokauden aikaan tahansa.”★★★★
Ole Nerdrum, Rytmi9/2008 (Paras aika päivästä levyarvostelu)      

”Laulun, soiton, puheen ja tanssin lisäksi esitys on tulvillaan valoa, kuvaa ja äänimaisemaa. Kaiken tämän yhdistelmä muodostaa henkeäsalpaavan kokonaisuuden, jonka aikana jopa yleisössä tuntee hengästyvänsä. Sen verran kiihkeärytminen on tangon tarina...
Ohjaaja Ville Saukkonen on nivonut sulavaksi kokonaisuudeksi niin Anne Koutosen koreografian, Pekka Heikkisen repliikit, tanssijoiden askeleet kuin Mika Nikanderin ja Eeva-Kaarina Vilkkeen laulunkin. Näkyy, että joka ikinen yksityiskohta on tarkkaan mietitty ja harjoiteltu viimeistä piirtoa myöten...
Oman lukunsa ovat sitten muusikot Milla Viljamaa ja Johanna Juhola, joiden urakka on valtava. Kiihkeätempoinen musiikki soi nimittäin läpi koko puolitoistatuntisen esityksen...
Perjantain ensi-ilta oli ilahduttavasti loppuunmyyty. Sen verran järisyttävä kokemus tango-operita oli, että aplodien jatkuessa yleisö osoitti suosiotaan seisten. Kuuluipa salissa jopa muutama ”Bravo” –huuto.”
Virpi Lepistö, Karkkilalinen 13.8.2008 (Maria de Buenos Aires –tango operetin arvostelu)

”Tango operita Maria de Buenos Aires on näyttämöteos, jonka keskeinen koossapitävä elementti on musiikki. Kaikki teokseen sisältyvät tapahtumat on liitetty tavalla tai toisella musiikkiin, joka itsessään edustaa tapahtumia ja liikettä ajassa...
Astor Piazzollan loihtima sävelkieli on elävää, ja jo pelkästään musiikin instrumentaaliosuuksien sisältämän artikulaation monivivahteisuus vaikutti kuulijaan syvästi. Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola ovat muusikoita, joiden soitannollisia valmiuksia ei kenenkään ole järkevää lähteä repostelemaan. Molmmat muusikot ovat omien perussoittimiensa, piano ja harmonikka, vahvoja ammatilaisia...
Esityksessä käytetyt soittimet piano, harmonikka, matkaharmooni, claviola, vanha Rhodes-sähköpiano sekä miniflyygeli antoivat persoonallista lisää sointiväreihin laulumusiikin taustoissa, sekä moni-ilmeisen musiikin instrumentaaliosuuksissa. Soittimien käyttöä myös säädeltiin järkevällä tavalla, jolloin niiden ominaispiirteet saatiin esiin parhaalla mahdollisella tavalla. Kahdelle muusikolle sälytetty suururakka hoitui Viljamaan ja Juholan toimesta tyylinmukaisesti, ammattimaisesti ja täysin vaivattomasti.”
Toni Hannula, Karkkilan tienoo 13.8.2008 (Maria de Buenos Aires –tango operetin arvostelu)

”Ensimmäisen soololevynsä julkaissut Milla Viljamaa on selvästi monipuolinen, lahjakas ja taitava musiikintekijä. Pianistina, laulajana, harmonin soittajana ja ennen kaikkea säveltäjänä esittäytyvä Viljamaa yhdistelee tyylejä omaperäisesti ja rohkeasti. Tyylitaju toimii vaikka levyn ainekset ovatkin hyvin erilaisia; kokonaisuus on visuaalinen ja kertova taideteos, joka tuo etäisesti mieleen Tikanmäen sarjat.”
Mikko Nortela, Karjalainen 6.7.2008 (Paras aika päivästä levyarvostelu)

”Milla Viljamaa on kosketinsoittimissa tuttu näky monissa eri yhtyeissä kuten Las Chicas del Tango, Hereä ja Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola. Kokoonpanot ovat esittäneet hänen musiikkiaan ja sitä on käytetty myös lukuisissa näyttämöteoksissa – mm. tanssin ja sirkuksen yhteydessä. Viljamaan musiikki on jokseenkin yksinkertaista, mutta se on vahvasti visuaalista ja antaa mielikuvitukselle tilaa värikkäiden näkymien maalailuun. Viljamaa itse vuorottelee pianon ja harmoonin välillä, mikä jo sinänsä antaa kappaleille varsin erilaisen väriskaalan. Harvoin kuulee niin paljon harmoonia kantavassa roolissa kuin tällä levyllä, iloinen yllätys! 
Vierailevat muusikot tuovat tietysti kokonaisuuteen omat värinsä. Mukana on muiden muassa Pekka Kuusisto viuluineen sekä duokumppani haitaristi Johanna Juhola. Erikoismaininnan ansaitsevat Sara Puljulan mehevät osuudet sekä bassolla että  lyömäsoittimilla. Jousikvartetti ja puhallinsektio antavat muutamille kappaleille filmimusiikkimaista nostoa. Lyyrisesti laulupainotteiset Aava ja Tuulilaulu edustavat hieman levyn muista osuuksista poikkeavaa tyyliä, värit ja soinit vievät ajatukset Hereän suuntaan, jonka sävelmaailma on lievästi jazzin innoittamaa. Mielenkiintoista on nähdä mitä tästä eteenpäin. Koska saamme kuulla Milla Viljamaan sävellyksiä elokuvamusiikkina tai musikaalina?”
Tove Djupsjöbacka, Hufvudstadsbladet 18.6.2008 (Paras aika päivästä levyarvostelu) Käännös ruotsista: Fred Holmström

”Aivan yhtä tiivis, mutta täysin toisenlainen oli tunnelma gaalassa kantaesityksensä saaneessa Jorma Uotisen heille (Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen) tekemässä duoetossa Kadonnut kuu – Lost moon. Se oli kaunis ja väkevä tuokiokuva vanhenevan pariskunnan rakkauden muistoista. Sen sisältö oli myös lohdullinen: vaikka elämä kolhii, keho rapistuu ja tunteet muuttuvat, lämpö ja hellyys eivät katoa, jos niiden haluaa säilyvän. Upean esityksen kaihoisaa tunnelmaa kantoi myös Milla Viljamaan ja Johanna Juholan taidokkaasti esittämä Astor Piazzollan ja Viljamaan musiikki.”
Annikki Alku, Savon Sanomat 16.6.2008 (Kadonnut kuu – tanssiteos, Kuopio tanssii ja soi -festivaali)

”Musiikkia, tanssia, sirkusta ja teknologiaa yhdistelevän Ansanohjelmalehtinen antoi osviittaa tulkinnalle kysellen, onko pieni ihminen ajautunut huomaamattaan ansaan, jonka pohjalla näkökenttä on kaventunut putkenmuotoiseksi. Varmaan on! Onneksi ”riittävän etäältä katsottuna kaikki on pientä ja haurasta mutta marionettimaisella tavalla huvittavaa”. Jotakin viehättävästi ranskalaista ja kepeää olikin tässä teoksessa, jonka ominaispiirteitä määrittelivät visuaalisuuden ohella myös säästeliään soitinkokoonpanon sointivärit. Harmooni on hengittävine palkeineen lämmin ja inhimillinen, sello pehmeästi keskusteleva. Muusikoiden vuoropuhelu oli eloisaa, ja kellopeli ja huilut toivat tilaan viileämpiä ääniaaltoja...
Tässä teoksessa toimi vangitsevasti osuus, jossa Terhi Vaimala maalasi vartalollaan kuvaa liikesensorien avulla. Punaisena hehkuva, sormenjälkeä muistuttava lähtökohta heräsi ameebamaiseen eloon. Uudesta sirkuksesta tuttu cyr-rengas avitti villiä vapautumista loppuluolella.”
Pirkko Kotirinta, Helsingin Sanomat 2.2.2008 (Ansa – visuaalinen liikekielestä versoava musiikkiesitys –asvostelu)

"Las Chicas del Tango versioi Piazzollaa ja muita klassikoita juuri sopivan pelottavasti, tunteiden äärirajoilla. Parilla omalla sävellyksellä trio tulee myös luoneeksi oman tyylinsä, jossa tango nuevo yhdistyy ugrimelankoliaan. 
Johanna Juholan ja Milla Viljamaan soitto on hitsautunut yhteen monissa duoprojekteissa: rytmit iskevät kuin korkeajännitys, ja flyygelin jykevät bassot kannattelevat harmonikan vetäviä sooloja. Parivaljakko luottaa toisiinsa ja se kuuluu heittäytymisenä. Kokonaisuus kelpaisi mille tahansa Buenos Airesin lavalle, etenkin kun syyskuisen levynjulkaisukeikan perusteella tangotytöt osaavat asiansa myös livenä."
Kare Eskola, Rondo 11/2007 (La Voz Femenina levyarvostelu)

”Hereän tyyliä kuvannee 'maailmanmusiikki' -otsikkoa osuvammin 'avantgarde'. Kvartetti sekoittaa klassisia rytmejä moderneihin melodioihin, jazzelementteihin ja perinteisiin suomalaisiin teksteihin, yhdistelee kauneutta ja mystiikkaa. Nämä suomalaiset tulevat esiin ensisijaisesti dynamiikallaan – ja instrumenttien epätavallisella kokoonpanolla: Milla Viljamaa istuu pianon ääressä, Aili Ikonen soittaa viulua, Vesa Norilo selloa tai henkäilee huiluun, perkussionisti Sara Puljula rytmittää laulut. Tämän instrumentaalisen sointimaiseman yli kohoaa Aili Ikosen ääni. Hän hallitsee uskomattoman kirjon, vallitsee vaivattomasti kaiken yllä, laulaa yksin tai säestää, vaihtaa folkista jazziin, huutaa, valittaa, kuiskii –  eikä osoita missään äänialassa heikkouksia. Hereä tarjoaa yksitoista hiottua, huolellisesti sovitettua, ihmeellisen ilmavan kevyttä laulua; ne hivelevät korviin vahvat 47 minuuttia ”Nordic landscapes and urban colors”. Hereän debyytti: albumi kuin runo.”
Nathalie Martin, nordische-musik.de (Hereän levyarvostelu)
Käännös saksasta: Marja Strahlendorff

"Ajatonta raikkautta
Hereän musiikki on raikasta, ilmavaa, ammattitaitoista, leikittelevää ja voimaannuttavaa. Siinä sekoittuvat mielenkiintoisesti eri aikakaudet ja kulttuurit. Useiden maiden kansanmusiikki kaikuu bebopin lomassa, sanoituksessa kuultelee kalevalainen kansanruno omien riimien rinnalla. Välillä tunnelma tuoksuu irlantilaiselta pubilta, ja seuraavaksi soljutaankin Pohjolan perukoilla. Aili Ikosen monivivahteinen ääni ja Vesa Norilon puuhuilu tuovat sointiin oman ajattoman tuulahduksensa. Tämä musiikki menee ihon alle. Ihana uusi ihastus!" ★★★★1/2
Anna Kortesalmi, Z-lehti 9/2007 (Hereän levyarvostelu)

"Viljamaan ja Juholan sovitukset potkivat rytmisesti tarpeeksi terävin koroin, argentiinalaisen materiaalin parissa kun ollaan… Omista sävellyksistä kiinnostavin on Viljamaan Vieras Anna Ahmatovan tekstiin. Kukka-Maaria Ahonen laulaa kautta levyn vivahteikkaasti, fraseeraten ja ajatuksella..."
Pirkko Kotirinta, Helsingin Sanomat 9.8.2007 (La Voz Femenina levyarvostelu)

"Las Chicas Del Tangon lähestymistapa tangoon on taiteellisen haastava pikemminkin kuin tangomarkkinallinen... Levyn päätösnumero on komeaa kuultavaa jos joku. Piazzollan As Ilhas -tangoon syntyy huumaava, crescendomaisesti kasvava imu… Tällaisen musiikin rytmitys ja koossapito tarjoavat pienkokoonpanolle haastetta, kun Juhola ja Viljamaa rakentavat mieluummin ilmavuuden ja tauottamisen kuin tönkkösuolatun rymistelyn varaan. Laulajalta edellytetään hyvää ajoitusta, jota Kukka-Maaria Ahoselta kyllä löytyy. Hänen äänessään risteilee teatraalisesti ensimmäisen tyttöystävän ihanuutta, äidin lämpöä, eteeristä keuhkotautista taiteilijatarta ja vähän pahaperseisesen eksän ämmämäisyyttäkin."
Suonna Kononen, Karjalainen 2.8.2007 (La Voz Femenina levyarvostelu)

"Hereä-nimisellä esikoisalbumilla kuullaan Ikosen, Viljamaan ja Norilon sävellyksiä. Hereäläisten tapa uskaltaa antaa herkkyytensä kuulua koskettaa kuulijaa. Aili Ikosen ääni on ilmaisuvoimainen ja kaunis."★★★
Kaisa Pastila, Eeva 8/2007 (Hereän levyarvostelu)

"Nuorten suomalaisten jazzkokoonpanojen raikkautta ja innovatiivisuutta on ihailtu ennalta arvattavan listamusiikin vastapainona jo vähän aikaa. Jazzin impulsiivisuus ja taiturimainen soitanta yhdistyvät myös helsinkiläisen Hereän debyyttilevyllä, mutta nyt ammennetaan kansanmusiikista… Yhdistelmä pelaa yhteen tyylipuhtaasti. Juuri yhdistelyssä tyylitaju mitataankin. Hereällä sitä epäilemättä on - paitsi sovituksissa, myös soitannassa ja laulannassa... Kappaleista esimerkiksi Pohjan neito väreilee jotain hyvin myyttistä ja perinteistä. Hereän tyylittely pääsee oikeuksiinsa nimenomaan tunnelmissa, nyansseissa ja siinä, miten ikirouta kohtaa notkean nykyisyyden."
Saara Harju, Etelä-Suomen Sanomat 29.7.2007 (Hereän levyarvostelu)

"Huikea matka mielen syvyyksiin. Reverie on yksi parhaimpia näkemiäni nykysirkusesityksiä. Tunnin mittaisessa teoksessa ei ole mitään liikaa eikä liian vähän. Esitys uskaltaa luottaa hitauden maagiseen voimaan, joka antaa merkityksen pienimmällekin eleelle näyttämöllä. Tunnelma ja esiintyjien suvereeni taitavuus imaisevat katsojan mukaansa sukellukselle mielen tuntemattomaan."
Annikki Alku, Uutispäivä Demari 16.07.2007 (Reverie, Jyväskylän Kesä)

”Tango ei ole aina tehty tanssittavaksi järven rannalla juhannustansseissa. Varmasti Las Chicas del Tangon tytöillä Kukka-Maaria Ahosella, Milla Viljamaalla ja Johanna Juholalla ei olisi mitään sitä vastaan, mutta argentiinalainen tulisuus ja rytmivaihtelut tekevät La Voz Femeninasta levyn, joka laitetaan soimaan silloin, kun on aikaa istua ja nauttia musiikin virrasta...
Useiden kappaleiden sovitukset ja sanoitukset ovat peräisin tytöiltä itseltään, mikä tekee niistä uusia ja mielenkiintoisia...
Las Chicas del Tango esiintyi torstaina levynjulkaisemiskonsertissaan Seinäjoki-salissa, joka oli osa Intertango-projektia. Pelkistetty lava antoi tilaa seurata Juholan ja Viljanmaan sormityöskentelyä. Kukka-Maaria Ahonen osoittautui muuntumiskykyiseksi laulajaksi, sillä hänen äänensä paisui espanjaksi ja portugaliksi laulaessa ja jälleen pehmeni suomalaisiin sanoihin sopivaksi. Myös yllättävät rytmivaihdot kappaleiden aikana päästivät Ahosen äänen ja soittajien taidot oikeuksiinsa.”
Marjo Pihlajaniemi, Ilkka 6.7.2007 (La Voz Feminina-levyn julkaisukonsertti Seinäjoella)

"Sibelius-Akatemia on käyttänyt Hereä-kvartettia käyntikorttinaan ja hyvästä syystä. Hereä yhdistelee jazzia ja etnosävyjä rajatta niin kuin muodikasta on, ja tuntuu silti pitävän juuret kotimaan kamarassa... Hereän konsepti vaikuttaa jo esikoislevyllä täysin hallitulta äänitystä ja grafiikkaa myöten, ja kun levynjulkaisukeikka osoitti, että nuoret huippumuusikot osaavat asiansa myös livenä, maailma on avoinna."
Kare Eskola, Rondo 7/2007 (Hereän levyarvostelu)

"Suomi-tango uudistui. Siitä pitävät huolen nuoren polven kansanmuusikot pianisti Milla Viljamaa ja haitaristi Johanna Juhola."★★★★
Kaisa Pastila, Eeva 7/2007 (Mi Retorno levyarvostelu)

"Kun tangossa kuplii ilo
Mi Retornolla suomalaisten lempimusiikkeihin kuuluva tango soi heleästi ja kiihkeästi. Ikivihreisiin klassikoihin duo tekee pesäeroa slaavilaisen synkkyyden unohtavalla juhlavuudella. Silti sielun tuntojen koskettaminen ei ole kadoksissa. Ollaan vain urbaanimmassa ympäristössä… Riemukkain esimerkki on Tango Hississä, jossa vierailee lukuisten muusikoiden kanssa yhteistyötä tekevä Pekka Kuusisto veikeästi viulua soittaen. Uusien tangojen tekeminen on sinälläänkin jo rohkeaa ja kiittämisen arvoista. Sen verran vankka asema tyylilajin klassikoilla on tässä maassa."
Tero Salonen, Aamuposti 29.6.2007 (Mi Retorno levyarvostelu)

"Musiikillinen taidokas äänivirta saa syventymään ja pysähtymään. Pohjanneito-kappaleessa on vavahduttavaa voimaa ja sävelten mystiikkaa. Laulajan herkkyyden ja voimakkaan heittäytymisen musiikkiin voi aistia rytmiikan ottaessa mukaansa. Levy on miellyttävä kokonaisuus, jossa on soittimien ja äänen lämpöä, aitoa improvisaatiota, raikasta itkua ja ilottelua."
Kirsi Taivainen, Keskisuomalainen 16.6.2007 (Hereän levyarvostelu)

"Kiehtova debyyttipitkäsoitto etenee kauniisti ja innovatiivisesti, yhdistäen onnistuneesti romanttisuuden ja mystiikan. Nelikon soiton dynaamisuus häikäisee. Vesa Norilon valittava sello, Sara Puljulan ilmavat komppisoittimet, Milla Viljamaan vaelteleva piano sekä Aili Ikosen laaja-alainen vokalointi luovat yhdessä poikkeuksellisen antoisan äänimaailman."★★★★★
Juha Seitz, Ilkka 12.06.2007 (Hereän levyärvostelu)

"Milla Viljamaa ja Johanna Juhola ovat todistaneet taituruutensa Astor Piazzollan parissa. Tangoduon toisella albumilla piano ja hanuri keskustelevat ennakkoluulottomasti. Tango soi jännittävänä, rauhattomanakin, mondeeniin tyyliin kiihkeänä."★★★★
Tuija Halmekoski, Anna 14.6.2007 (Mi Retorno levyarvostelu)

”Hereä soittaa omia sävellyksiään joista suurin osa on Vesa Norilon ja Milla Viljamaan kynästä. Norilon musiikki ammentaa selvästi vaikutteita pelimannimusiikista: hänen tuotoksensa ovat usein instrumentaalikappaleita jossa jousisoittimet tai huilu on pääosassa. Viljamaan sävellyksissä kuuluvat vaikutteet runolaulusta sekä rytmiikassa että karaktäärissä. Myös sanat on välillä lainattu runolaulusta, mutta raja näiden ja omien sanoitusten välillä on varsin häilyvä. Kaikki sulautuu yhteen miellyttäväksi musiikkimaailmaksi. Vesa Norilon huiluosuudet ovat kauttaaltaan nautittavia ja sellonsoitto pelimannityyliin on jännittävä harvinaisuus. Sello sopii myös erittäin hyvin yhteen lauluäänen kanssa... Milla Viljamaan pianonsoitto on tärkeässä roolissa kautta levyn, varsinkin monessa kerkullisessa balladi-introssa... Levyn suurin sensaatio on kuitenkin Aili Ikosen upea laulu. Melodiat piirtyvät rennonoloisesti ja teksti ilmaistaan luonnollisesti. Äänenvärit ulottuvat pehmeistä ballaadeista raaempaan kansanmusiikkiin ja jazziin, mukaan mahtuu jopa scatlauluakin.”
Tove Djupsjöbacka, Aksentti 6/2007 (Hereän levyarvostelu)

”Duo Milla Viljamaa & Johanna Juholan levyn takakannessa lukee ” Tango nuevo from finland” ja tämä etiketti onkin toimiva heidän musiikilleen: suomalaista tangomusiikkia vahvoin tango nuevo – vaikuttein, erityisen vahvat vaikutteet on varmasti saatu Astor Piazzollalta. Duon musiikki edustaa hyvin uutta suomalaista tangosuuntausta – suomalainen tango on astumassa tanssilavoilta ja tangomarkkinoilta yhä enemmään konserttisaleihin ja muusikkopiireihin, soittajille annetaan yhä enemmän tilaa. Mi Retorno on duon toinen levy ja sisältää lähinnä omia sävellyksiä vahvalle tangopohjalle rakennettuina. Milla Viljamaan ja Johanna Juholan sävellystyylit ovat tarpeeksi lähellä toisiaan jotta materiaali tuntuu juuri tarpeeksi yhtenäiseltä. Usein Juhola vastaa harmonisesti omaperäisemmistä sävellyksistä pilke silmässä, mainittakoon esimerkiksi kevyesti euroviisumainen Seppo. Viljamaan kappaleet kulkevat usein meditatiiviseen suuntaan, lukuun ottamtta kappaleita Spontaani ele ja Kärpäsen paratiisi, jotka kuuluvat levyn erikoisimpiin numeroihin. Viimeksi mainitun rytmiikka todistaa, että tangoa voi soittaa myös erilaisissa tahtilajeissa, yhtäkkiä kuulemme kolmitahtista, polskahenkistä tangonsoittoa.”
Tove Djupsjöbacka, Aksentti 6/2007 (Mi Retorno levyarvostelu)

"Kolmen naisen yhtye Las Chicas del Tango on julkaissut tangolevyn, mikä on yksi hienoimmista mitä Suomessa on kuultu...Moresin Uno, Gardelin Volver ja Piazzollan Vuelvo al Sur ja Yo soy Maria ovat tuttuja, mutta nämä sovitukset tekevät niistä aivan uudenlaisia mestarillisella tavalla. Sovitukset ovat muusikoiden omaa käsialaa...Kukka-Maaria Ahonen on verevä-ääninen laulaja, jonka väkevät tangotulkinnat jättävät useimmat iskelmien maailmasta tunnetut laulajat kauas taakse." 
Kimmo Mattila, Hanuri-lehti 4/2007 (Las Chicas del Tango: La voz Femenina levyarvostelu)

"Viehättävää on se, että perinteisestä Suomen Kansan Vanhat Runot -kokoelmasta napattu runo voi soida rinta rinnan omien, ei yhtään hassumpien tekstien kanssa - ja sävelilme on molemmissa samanhenkinen, raikas ja vapaa." 
Pirkko Kotirinta, Helsingin Sanomat 11.4.2007 (Juuri Juhla arvostelu, Hereä) 

"Nainen kadottaa todellisuutensa ja löytää samalla toisen missä entinen ei päde. Päivätajunnan kääntöpuolellamikään ei ole ennustettavaa... Unelmia, unia, painajaisia. Toteutus toimii ja suorastaan lumoaa. Unenomaista tilaa korostaa Johanna Juholan ja Milla Viljamaan salakavalasti unelmiin tuudittava musiikki... Korkokenkäkavalkadi on hilpeä. Reverielle soisi enemmänkin esityskertoja. ."
Jussi Tossavainen, Helsingin Sanomat 6.1.2007 (Reverie, Aleksanterin Teatteri)

"…Viljamaan sävellykset yhdistyivät Teemu Määttäsen ohjaamiin videoihin. Trion yhteissoitto oli koko konsertin ajan tarkkaa ja innostunutta. Sara Puljulan kontrabasso soi jämäkästi ja oli nautittavaa kuunneltavaa. Milla Viljamaan ja Johanna Juholan erilaiset kosketinsoittimet täydensivät hienosti toisiaan... Astor Piazzollamaiset staccato-nakutukset purivat ja Milla Viljamaan pianonsoitto oli suorastaan räjähtävän voimakasta... Kadonnut kuu on kaikin puolin erinomainen naivistinen taidekokemus ja vaihtoehto tämän päivän ylituotetulle musiikkivideotaiteelle."
Ole Nerdrum, Friiti 3/2005 (Kadonnut Kuu, Teatteri Takomo)

"Konsertin toinen puoliaika vei kuulijat toiselle puolelle maapalloa, Etelä-Amerikkaan. Las Chicas del Tango -tyttötrion ohjelmistossa on sekä perinteistä että uudempaa argentiinalaista musiikkia sekä yhtyeen omaa tuotantoa. Yhtyeen laulusolisti Kukka-Maaria Ahonen lumosi esiintymistaidollaan: hänen äänensä tuntui taipuvan vaikka mihin ja oli puhetta suoraan sielusta kuulijan sieluun. Harmi, ettei trioa pääse vielä kuulemaan levyltä…"
Arja Kangasniemi, Pelimanni 2/2005 (Samuelin Poloneesi)

 "Tällä Piazzolla-teemaan keskittyneellä levyllä Juholan harmonikan soitto on täynnä energiaa ja intoa, ja hän tekee työnsä kaikkensa antaen. Pianisti Milla Viljamaa loistaa tasavertaisena partnerina, joten lopputulos on erinomainen. Lisää tätä!" 
Ralf Hermans, Optio 19.2.2004 (Piazzolla Passage levyarvostelu)

"Tämä on todellakin aito duo, jossa molemmat antavat täydesti toisilleen, musiikin vaatimuksia herkästi kuunnellen. Viljamaa on kuin yhden hengen komppiryhmä, joka tarpeen tullen puhkeaa myös iloiseen solistiseen lennokkuuteen. Juhola taas on hämmästyttävän kypsä muusikko, joka tietää ja ennen kaikkea tuntee, miten Piazzollan hienovireiset teemat pitää herättää eloon. Fraseeraus on nautinnollista."
Harri Hautala, Aamulehti 11.2.2004 (Piazzolla Passage levyarvostelu)

"Juhola ja Viljamaa ovat sovittaneet Piazzollansa itse, ja sen lisäksi levyltä löytyy kaksi Juholan omaa sävellystä. …nämä instrumentit sopivat sekä sovitusten että soinnin puolesta erinomaisesti yhteen, ja yhdessä asiassa tämä kaksikko tuntuu onnistuvan tähänastisia mieskokoonpanoja paremmin: pienestä kulmikkuudesta huolimatta duon soitossa on juuri sitä puristusta, joka eteläamerikkalaisilla muusikoilla on veressä."
Pertti Asplund, Aksentti 1/2004 (Piazzolla Passage levyarvostelu)

"…kriitikot ovat ylistäneet äänitettä. Eikä syyttä, sillä kuulakkaasti soiva musiikki täyttää myös raikkautta hakevan musiikinkuluttajan tarpeita. Yksinkertaisen tyylikäs ja syvälle potkaiseva syke pitää otteessaan, jopa hämmentää valtavalla intensiteetillä."
Jouko Tuomas-Kettunen, Keski-Uusimaa 1.4.2004 (Piazzolla Passage levyarvostelu)

"Levyn sisältö ei ole sitä nykyajan "trendikästä" massaviihdettä, vaan sen sisältö on perinteisen modernisoitua pianon ja harmonikan älykästä musiikillista yhdistämistä, joka muodostaa omanlaisensa, sanotaanko perinteikkään aistillisen musiikillisen kuuntelunautinnon. Levylle on ominaista tietynlainen herkkyys, mutta siinä samalla "yhtäkkiset" soitannolliset näköalojen muutokset muodostavat monissa kappaleissa hienoja positiivisiä yllätyksiä."
Jarmo Rintala, 6.4.2004 Kalajokilaakso (Piazzolla Passage levyarvostelu)

 "Piazzolla alkaa tuntua jo miltei ylilevytetyltä, mutta tällä kertaa muusikoilla on sanottavaa."
Harri Kuusisaari, Rondo 2/2004 (Piazzolla Passage levyarvostelu)

"Suomalaisten Piazzolla-tulkkien melko sankkaan joukkoon on liittynyt pianisti Milla Viljamaa (s.1980) ja harmonikan soittaja Johanna Juhola (s.1978) duo. Sen voi toivottaa lämpimästi tervetulleeksi, sen verran tuoreesti ja omannäköisesti se soittaa Astor Piazzollaa ensilevyllään Piazzolla Passage... "Urbaaneiksi fuusiokansanmuusikoiksi" itsensä määrittelevät naiset yhdistelevät ilmavan improvisoinnin argentiinalaisen tangon vaatimaan rytmisesti väkevään aksentointiin… Dynamiikan ja tempojen käsittelyn rohkeus kantaa, eivätkä kappaleet ole sieltä kuluneimmasta päästä."
Pirkko Kotirinta, Helsingin Sanomat marraskuu 2003 (Piazzolla Passage levyarvostelu)

"Tämä duo iskee kertaheitolla pöytään sellaisen lätyn, jota tango nuevon ystävä ei voi ohittaa... Tämä levy osoittaa, että sillä laitoksella (Sibelius-Akatemia) riittää monipuolisia muusikoita. Esimerkiksi hiljattaisessa tutkinnossaan Milla Viljamaa veivasi arkaaista kansanmusiikkia polkuharmoonilla yhtä sujuvasti kuin nyt tulkitsee tango nuevoa flyygelillä."
Kare Eskola, Uudet levyt, Radio Suomi 13.12.2003 (Piazzolla Passage levyarvostelu)

"Tällä huippuluokan musiikkikäyntikortillaan duo vakuuttaa päkeimmätkin tangoskeptikot… Sadat ja taas tuhannet, ehkä jopa miljoonat harjoitustunnit kuultavat läpi tästä saumattomasta soitonrytkeestä, ja olisinkin täten valmis nimeämään tämän duon Suomen ykkös-Piazzolla-kokoonpanoksi. Voin kertoa, että se on paljon, sillä näinkin pienessä maassa kuin Suomi on Piazzolla-kenttä todella laaja… Viljamaan soitto on varmaotteisen sävykästä, ja Juholan soitantaa voisi luulla bandoneonin soitoksi, jos hän ei välillä tulisi paljastaneeksi soitintaan sille tyypillisten melismojen ja kuvioiden käytön kautta… Saattaa johtua jonkinlaisesta Piazzolla-ähkystä, mutta itse tunsin suurinta mielenkiintoa levyn ei-Piazzolla kappaleita kohtaan. Irti tangosta ja Pechvogel edustavat sen verran hassua ja uutta luovaa quasimodo-tangoa, että sen tyylistä kuulisi mieluusti enemmänkin."★★★★
Janne Kuusinen, Desibeli.net 16.12.2003 (Piazzolla Passage levyarvostelu)

"Nämä soittajat eivät ole mitään eilisen teeren tyttöjä. Soitto on varmaa, vahvaa ja rytmisesti energiaa uhkuvaa."
Pekka Nissilä, Muusikko marraskuu 2003 (Piazzolla Passage levyarvostelu)

"Sovitukset ottavat kahdesta instrumentista kaiken irti turvautumatta kuitenkaan minkäänlaiseen tehontavoitteluun. Materiaalia lähestytään sekä kunnioituksella että oivaltaen, pureudutaan sen sisuksiin paljastaen vakuuttavalla tavalla sen muodon selkeyttä ja tunnepitoista voimaa. Juhola antaa oman lisänsä parin kappaleen muodossa, joissa kumarrukset Piazzollan suuntaan sekoittuvat eri suunnista tuleviin aineksiin ja joissa – kuten kunnianhimoisesti laaditussa Milogna Sylviassa – miellyttävän lisäulottuvuuden antaa hienoinen jazzväritys."  
Mats Liljeroos, Hufvudstadsbladet 19.11.2003 (Piazzolla Passage levyarvostelu) Käännös ruotsista: Fred Holmström

"It is not often that the reviewer gets sent a disc that he would willingly part with money to keep but this is such a disc. It is easy in this case to advise, if you only buy one CD this year, then buy this one. ...these young women not only have an innate understanding of the music they are playing and a clear affinity with Piazzolla`s style and the whole style of the concert tango, but more importantly than any of this, these performers have buckets and buckets of cool. Their playing is imbued from start to finish with extravagant doses of pure style and the technical virtuosity with which they play appears as a very secondary feature. 
...it is Milla Viljamaa`s piano playing that really takes the breath away, for this encapsulates all the power of the full orchestral versions of these pieces, while also showing a whole range of chamber music subtleties. From beginning to end the piano playing is extraordinary in that there is tremendous complexity in the rhythmic nuance, as well as in the harmonic richness, yet each note is played with beauty Ð there is never a sound that is not well formed. Quite remarkable. Johanna Juhola also appears as composer of two tracks, one of which (Irti tangosta) is one of the best on the disc. Remembering that both of these young women are in their 20s, it is an amazingly complete musicianship that is on display and says much, not only for their inherent talent, but for the nurturing that this has obviously received from the Sibelius Academy of Helsinki, with whom this recording is a co-production. If you only buy one CD this year, make it this one."
Peter Wells, www.mstation.org/reviews 2004 (Piazzolla Passage levyarvostelu)

"Finlandia Records are to be congratulated on releasing Piazzolla Passage, a recording of tango music for accordion and piano the majority of which was composed by Astor Piazzolla with two pieces from accordion soloist Johanna Juhola and one by Tobias Morgenstern. My particular favourite is Johanna Juhola´s lyrical, longing and reflective composition Milonga Sylvia. n Bandoneon there is a really steamy atmosphere and impressive rhythmic combinations over the incressant pounding of the piano. ...the gifted duo are absolutely magnificent and their exeptional playing fired my imagination in transporting me to the bustling and vibrant atmosphere and often visceral pictures of life on sultry Buenos Aires sreets. Not an easy thing to do a very wet and extremely blustery day in small seaside town near Blackpool. This splendid recording is guaranteed to delight lovers of the tango and convert many others."
Michael Cookson, www.musicweb.uk.net 2004 (Piazzolla Passage levyarvostelu)

”Tässä on oiva esimerkki siitä kuinka sitä joskus löytää levyn joka ällistyttää upealla tulkinnallaan, musikaalisuudellaan ja sillä vilpittömyydellä, jolla koko äänitys on alusta loppuun tehty. Nämä kaksi nuorta muusikkoa, Milla Viljamaa ja Johanna Juhola, ovat vielä Sibelius Akatemian, jonka tuella levykin on äänitetty, kansanmusiikkilinjan opiskelijoita. Ei olisi yhtään huono idea, että heidät kutsuttaisiin Buenos Airesiin näyttämään kuinka tango elää koko maailmassa, myös nuorten ja innovatiivisten ihmisten keskuudessa. Ja kun he sinne menevät, mitä jos nimittäisimme heidät ”Buenos Airesin kunnia-asukkaiksi”? Tämä levy on tähän mennessä paras, jota olen tänä vuonna kuunnellut ja se tulee varmasti taistelemaan vuoden parhaan levyn tittelistä. Välttämätön ostos kaikille musiikin ammattilaisille ja ystäville. Arvostelu: ★★★★★” 
Eduardo Benarroch, www.operayre.com.ar 2/2004 (Piazzolla Passage levyarvostelu) käännös espanjasta: Maria Kännö

 "Johanna Juhola ja Milla Viljamaa taitavat vaihtoehtoisen tangon."★★★★
MeNaiset 13.11.2003 (Piazzolla Passage levyarvostelu)

"Juholan ja Viljamaan ote sitävastoin toimi saumattomasti... Heti ensimmäisenä kuultu Juholan oma teos oli nimeltään Irti tangosta, eivätkä kaikki muutkaan kappaleet olleet välttämättä helposti lokeroitavissa. Juholan voimakkaat tulkinnat olivat kuitenkin yhteinen nimittäjä, eikä siitä tangosta niin vain päästä irti. Konsertin lopuksi kuultu Juholan ja Viljamaan osuus oli erinomaisen irtonainen ja svengaava. Juholan Avaruustangossa oli potkua ja voimaa, eikä nuotteja tarvittu. Sekä Juhola että Viljamaa opiskelevat Sibelius-Akatemiassa nimenomaan kansanmusiikin osastolla. Kansanmuusikkoudesta johtuva vapaus variointiin ja improvisointiin kuuluikin positiivisena kummankin esityksissä. Jo pelkkä Juholan olemus oli positiivinen väriläiskä."
Arto Heikkilä, Kaleva 22.3.2002 (Oulun musiikkijuhlat arvostelu, Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola)

"Haitaristi Johanna Juholan oma kappale Irti tangosta piti sisällään monia vaikutteita, mutta sen ilkikurinen, haastava ja kauneutta kaipaava ja siinä räytyvä ote todisti sekä säveltäjänsä että esittäjiensä luovasta otteesta taiteeseensa. Lisää!"
Timo Hämäläinen, Helsingin Sanomat 5.9.2001 (Helsingin juhlaviikot arvostelu, Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola)